Minä en tahdo kuulla puhetta

Olen väsynyt sanoihin, joilla on niin helppo koreilla

Tahdon vain hiukan silmänlumetta

En totuuksia kuulla, niihin törmää toreilla



Yö hengittää niskaan

Minä alan hiljaa nimeesi hokemaan

Olen jäänyt katiskaan

Ja rukoilen, että saavut minut jälleen kokemaan



Miksi elämä on niin pitkä maraton

Alkumetreistä maaliin minun kovaa juostava on

Hei niin se on



Olen palanut säästöliekillä

Jäänyt kaulaani myöteen seisomaan veteen

Sinä sait minut puhumaan kielillä

Kun sinä kaadoit maljani viiniäsi täyteen



Saat minut antamaan sulle enemmän

kuin maailmalta sainkaan

Alan jo uskomaan, että jaksan kantaa

sisälläni myös kuunmaisemaa



Miksi elämä on niin pitkä maraton

Alkumetreistä maaliin niin kovaa juostava on

Miksi niin on



Kun jokainen on niin kuin maraton

Kalkkiviivoilla kaikkien pois kaikki annettava on 

Hei niin se on



Maraton...

Niin se on...

Miksi elämä on niin pitkä maraton...

Kovaa juostava on...

Niin se on...