On lehtiä pinoon

jäänyt minun pieneen eteiseen

lakaistujen päivien polkuun

elämän viiva kaartui vinoon

olet jäänyt vain hehkuna huoneeseen

outo tunne ikiliikkuu



se alkaa näkyä päälle päin

että lähdit ja minä jäin

on sieluni sanaton

kun mulla niin paha olla on

ei ikävä ikinä mee

se pysyy se syvenee

vielä eilen tähtiä näin

nyt nekin on sammumaan päin



mua maailman tuulet vie

ja joskus johonkin loppuu tie

on pidellyt kylmempää

kun reiän teit minun sieluni seinään



mua maailman tuulet vie

alla moottorilinnuntie

sirpaleet sisällä jauhaa

sinä kivitit minun sydämeni ikkunaan



Missä olinkaan eilen

kenelle keitinkään aamun teen

päättyikö yö sateeseen

muisti piirtää viivoja veteen

sinä jätit mulle pitkän yön eteen

isken sotakirveeni kiveen



ei sotaa koskaan ollutkaan

kysyit vaan jaettaisiinko maa

hiljaisuus leirii muuttaa

yö hohtaa uututtaan

itseäni minä päivin ja öin

ehjäksi räätälöin

kun mulla ei sinua oo

niin vereni seisoo



mua maailman tuulet vie

ja joskus johonkin loppuu tie

on pidellyt kylmempää

kun reiän teit minun sieluni seinään



mua maailman tuulet vie

alla moottorilinnuntie

sirpaleet sisällä jauhaa

sinä kivitit minun sydämeni ikkunaan



mua maailman tuulet vie

laivani aavoilla seilailee

kuorman lastasin keulaan

sydän vuotaa ja sielu on seulaa



mua maailman tuulet vie

ne ottaa mukaan ja nielaisee

täällä kuolee kaipaukseen

se on tauti johon sain huonon ennusteen



mua maailman tuulet vie...