Nainen laskee arkun multaan ja

muistaa miehen kädentyöt

Siellä arkussa on kultaa

muiden vuoksi valvotut yöt



Yöpöydältä kirjan ottaa

sitä mies tuskin ehti aloittaa

Hymyilyttää tämän sanat,

luvut jäi kesken aikoinaa



Ei hän laiskuuttaan mennyt kuolemaan

hän kuoli ihan muuten vaan

Hän miestä muistaa ahkeraa



Aina kun jotain häviää

aina jotain jäljelle jää

Aina kun tuntee ikävää

tietää, että omisti jotain tärkeää



Ei toista voi koskaan menettää

se mitä oli, se jää



Ei heillä rahaa ollut - oli työtä paljon

oli rakkaus

Sillä köyhän kiire on

rikkaalle siunaus



Sukulaispoika uteli soutuveneen

kuntoa ja hintaa

-Sitä myy en, sillä näen sen

lipuvan pitkin Pielisen pintaa



Miksi kaikki ovat hänen kimpussaan,

oispa Tapsa täällä,

ne joutuisi kuuntelemaan

pari tarkkaan valittua sanaa



Aina kun jotain häviää

aina jotain jäljelle jää

Aina kun tuntee ikävää

tietää, että omisti jotain tärkeää



Se, joka uskoi, toivoi ja rakasti,

ei voi kadota iäksi



Se meni vain hukkumaan

ja se nousee vielä uutena aamuna

uudestaan



Vaikka ovi on mennyt hetkeksi kii

se aukeaa kerran rakkaudenavaimin



Ei toista kuolemalle voi menettää

rakkaus jää