Hän valmistaa aamusämpylän 

On päivä noussut ennen kuin on hän

On taukoamaton lyönti sotarumpujen

Ne kiusaa vaikka hän on jo tottunut siihen

Hän toivoo aivan kaikille aina hyvää, vaikka itse hän kantaa mieltä särkyvää



Kun tyttöä paha vainoaa

Hän tietää tien varamaailmaan

Hän kyllästyy sotarumpujen meteliin

Hän tahtoo nousta niiden ulottumiin

Hän katsoo taivaalle, tietää että kohta on aika nousta taas hyvin pitkään lentoon



Avaruuteen kevät on tullut taas, kun sen kuutkin vihertää

Hän mielessään sen hetkessä miehittää

Kun ilta sinertää, jos joku sanoo se on iso askel hälle, mutta pieni ihmiselämään

Tyttö voisi hyvin sanoa tälle, oletko jo sinä nähnyt avaruuden kevään



Avaruuteen kevät on tullut jälleen

Ja siellä linnut jo visertää

Ja sotarummun paukkeet jäi maan päälle

Ne matkalla hyytyi ilmakehään

Ja maa näyttää kauniimmalta silloin 

Kun sitä katselee kauempaa

Kyllä sillä loppuvuoden elää

Kun on nähnyt avaruuden kevään



Kun joku tyttöä päin kävelee 

Niin tyttö anteeksi pyytelee

Hän kaikkien tuijottavan häntä luulee 

Hän toistenkin puolesta ääniä kuulee 

Hän toivoo että kaikilla kaikki hyvin menee 

Ja on itse niin herkkä että helisee



Avaruuteen kevät on tullut taas

Kun sen kuutkin vihertää

Hän mielessään sen hetkessä miehittää

Kun ilta sinertää, jos joku sanoo se on iso askel hälle, mutta pieni ihmiselämään

Tyttö voisi hyvin sanoa tälle, oletko jo sinä nähnyt avaruuden kevään



Avaruuteen kevät on tullut jälleen

Ja siellä linnut jo visertää

Ja sotarummun paukkeet jäi maan päälle

Ne matkalla hyytyi ilmakehään

Ja maa näyttää kauniimmalta silloin 

Kun sitä katselee kauempaa

Kyllä sillä loppuvuoden elää

Kun on nähnyt avaruuden kevään