En enempää jaksa taistella enää

Etkä varmaan jaksa sinäkään

Ei siitä muuta käteen jääkään 

vain tylsää puukkoa selkään

Tahdon kellumaan

sinun tajuntasi virtaan



Sun kuuman veren biittiin

pyhään bureeniin

kuin popniittiin

silmieni väliin



Antaa olla, ohh-la-la-la-la

kukkona tunkiolla taisteltiin 

antaa arpisten haavojen olla

ja maailmaan suureen

lennä, lennä lailla leppäkertun

huolta vailla lennä ison kiven juureen

Antaa menneen olla,

sillä tie on meille avoin

ja me mentiin sitä jäätynein jaloin

Mua väsyttää, en jaksa enää

näitä sanoja, jotka viiltää

Nolla nollaan tää peli vihelletään 

sateen jälkeen taas kaikki kiiltää



En vähempää

tahdon vain kaiken tai ei mitään

ja sen kaiken minä sinussa nään

ei tarvitse muuta käteen jäädäkään

kuin pala hyvää elämää

Sinusta osuus on mulle minun koko totuus



Sun kuuman veren biittiin...



Antaa olla...



Tahdon itseni sulle antaa 

ja hiljaisin siivin kantaa

sade lakaisee turhat roskat pois

Näytät niin kauniilta kuin olla vois



Antaa olla...



Lopetetaanko jo sota tää?

En ilman sua voisi kuitenkaan elää.