Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen

Rakkautesi jäljet vihloo rintaa

Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen

Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.



Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen

Ja kaikki, paitsi elämä, on turhaa

Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen

Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.



(kerto)

Sun kanssas katson maailmaa

Ja samaa unta nään

Kuin hullu huudan rakkauteni perään!

Sun kainaloosi käperryn

Ja jos sallit yöksi jään

Ja kun aamu on, en tiedä missä herään.



Käy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseen

Oon yksin ajatusten raunioilla

Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen

On jälleen tuskan viitta hartioilla.



kerto



Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen

Taas huomaan kahden viikon unohtuneen

Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen

Voi olla että vihdoin pääsen uneen.



kerto x 2