mun isäin oli sotamies ja nuori kauniskin,

jo viisitoistavuotisna hän astui rivihin.

Tiens' aina kulki kunniaan,

iloisin mielin kärsi vaan,

hän nälkää kylmää haavojaan,

mun isäin armahin, o-ou.

Mun isäin armahin, o-ou, 

mun isäin armahin.



Mä lapsi oli kun hän läks kun loppui rauha maan,

mutt' uljasta en käyntiään unhoita milloinkaan.

Mä muistan hattuns' töyhtöineen,

ja muodon ahavoituneen,

ja kulmakarvat varjoineen,

ne muistan ainiaan, o-ou.

Ne muistan ainiaan, o-ou,

ne muistan ainiaan.



[soolo]



Kun viisitoista vuotta vaan mä kerran täyttää saan,

samaampa käyn mä taisteluun ja nälkään kuolemaan.

Miss' ankarimmin luodit soi,

taajimmin tulta salamoi,

ei sinne käymätt' olla voi,

teit' isäin astumaan, o-ou.

Teit' isäin astumaaaan.



"Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva."



						     



						     Thanks to sankaripoju