Kun pappi kirjoittaa, saarnaa kauheaa,

josta helvetin kauhut seurakunta nähdä saa,

hän tuntee kuinka veret, virtaa suonissaan.



Ja kun hän ruokailee, häntä jokin vaivannee,

koska porsaanleikettä ei yhtään mieli tee,

vaan silmänsä, hän iskee ruustinnaan.



Hän kuulee iskelmän ja tuntee värinän,

kaapille hän hiippailee ja ottaa terävän,

ja pullon ehtoollisviiniä kantaa pöydälleen.



Sitten lausuu näin, oi ystäväin,

koska olet vaimoni niin kuule pyyntöäin,

ja hiivi siitä makuuhuoneeseen.



Jee jee jee, nyt hiippailee,

makuuhuoneeseen ruustinna hiljaa,

mutt' pöytään jää viel' pappi tää, 

ja kippailee Jumalan viljaa.



Jo täynnä papin pää, on väkevää, 

kun vinossa on liperit ja silmät verestää,

ja tyhjän pullon huulilleen hän haparoi.



Hän tippuu kontalleen ja ryömii huoneeseen,

minne ruustinna jo levinnyt on selälleen,

ja luojan kunniaksi virsi soi. 

"Kunniaksi luojan".



Hän riisuu ruustinnan ja tuntee kasvavan,

himon sekä paimensauvan kaikkein suurimman,

jolla seurakuntaa myös hän ohjailee.



Häneltä kuivuu suu, hän melkein tukehtuu, 

ja siunaus sekä Isä Meidän epäonnistuu,

vaan silti toiseksi jää H.P.E.



Aiaiai, kun pappi nai,

se tapahtuu raamatullisesti. 

Kun käsi vasen tiedä ei,

minne oikean tie vei,

ja meni ehtoollisviiniä lesti.



Aiaiai, kun pappi nai, 

hän huutaa tämmöinen pannaan pannaan.

Hän kirkuu Aave Mariaa, ja hallelujaa, 

ja laukeaa hoosiaa-aa-aa-aa-annaan.



Hän hetken puuskuttaa, syrjään kiepsahtaa, 

ja vihkivettä tippuu ja se värjää lakanaa,

ja pappi on kuin haamu, aivan valkoinen.



Hän siunaa ruustinnan ja lakanan,

ja päättää loppuun kirjoittaa sen saarnan kauhean,

hän ylösnousee, lausuu aamene-e-e-e-en.





						     



						     Thanks to sankaripoju