ja meri sai miehistön parhaimman

jäin kauas rannoista utopian

jäin saareen jota aallot alati vatkaa



mua seireenit kutsuu ja huhuilee

mut neula raapii ja rahisee

yksin hiekalla istun ja aukion teen

enkä tiedä miten jatkaa voisin matkaa



täällä soppa kiehuu on kokkeja miljoona määrin

täällä kaikki aina kaiken tajuaa väärin

oi miksi ei minua aittaan huolineet

oi miksi ei vieneet minua turhuuden vei



minä laivan kauneimman omistin

saillä aanun koittoon mä purjehdin

näin aurinkoa ja taivastakin

minä lähdin kaikki opetukset sotkin



jeesus ja maa nuoli näppejään

ja politikot jäi itkemään

minä laivan saanut olin ja pän

minä kolkkasin papit ja freudia nilkkaan potkin



mutta meri vei miehet

ja meri vei kauneimman laivan

yksin rannalla istun ja hiekkaa varpailla kaivan

oi miksi ei minua aittaan huolineet

oi miksi ei vieneet minua turhuuden vei



on hattuni hukkuneet kuumaan lentohiekkaaan

ja rotat on uineet saariin parempiin

mä eilen törmäsin johonkin partaniekkaan

hän leijui pois ja katosi taivaisiin



pois haluan täältä en mitään saa

minä haluan nähdä ja matkustaa

harhailla kohti utopiaa

tahdon laivan vaikka sitten aivan pienen



niin kauan merellä matkaateen

kunnes saavutan kauneimman autereen

kunnes satujen rannan nään taivaallein nousevan



hiljaa ja hartaasti lailla sienen



on mulle jo kauan laulanut hiljaa po seidon

ja kutsu on soinut kauneimman merenneidon

on pilviin pois jo linnut lentäneet

on kauan jo velloneet kauan on velloneet sen





						     



						     Thanks to Deep Thinker