Jerusalemin urheilutalossa, oli sellaiset rutiinibileet,

kylpi parketti soihtujen valossa, Markus tokaisi isken mä fileen.

Se on Markusta se, sanoin myhäillen, se on basisti, se nyt on semmoinen,

ja kun olimme soittaneet keikan sen, saivat kyytiä setelit sileet.



Meidän Matteus hän kesytti lauseitaan, ken miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu,

oli Luukas aidosti huolissaan, joiko Johannes liikaa, se nukkuu.

Siinä jatkoilla keskellä yleisön, ohraleivän ja kalan ja pirtelön,

lensi legenda vuolas ja väsymätön, ne on käkiä ne jotka kukkuu.



Totuus päätyikö evakeljumiin, ei sen väliä niin, kun han juteltiin,

ja annettiin ihmisen viihtyä, Matteus, Markus, Luukas, ja mä.



Ja Matteus hän vyyhtesi tarinaa, kertoi aikansa, sankarista,

joka ihmistä soitti kuin kitaraa, tuli jostakin Nasaretista.

Markus naisia pehmitti katseellaan, hän ei sanonut mitään, ei lausettakaan,

mutta jokainen huomasi polvissaan, onpa pojassa penkomista.



Kautta maan, kautta Jordanin rannikon, kääntyi opetuslapsiksi joka, 

ikinen, siinä se vika on, se on perkeleellinen moka.

Meitä illalla kun valomerkittiin, öihin samettisiin, öihin pehmeisiin,

meistä jokainen tykönään tunsi niin, ehkä eka en too mutta toka.



Totuus päätyikö evakeljumiin, ei sen väliä niin, kunhan juteltiin,

ja pidettiin ihmistä hyvänä, Matteus, Markus, Luukas, ja mä.



Totuus päätyikö evakeljumiin, ei sen väliä niin, kunhan juteltiin,

toteen käy mitä ihminen uneksii, Matteus, Markus, Luukas, ja Jii.



Totuus päätyikö evakeljumiin, ei sen väliä niin, kunhan juteltiin,

ja pidettiin ihmistä hyvänä, Matteus, Markus, Luukas, ja.





						     



						     Thanks to sankaripoju@gmail.com