Kun parvet lentää etelään, 

niiden lentoa mä hiljaa

katselemaan jään

Ja vaikka päällä ikijää,

sydämessä roudan alla

alkaa lämmittää

Mut talvet mukana kulkee,

vaikka kuinka lämpimään mun

askeleeni veis

Ja viimat syliinsäs sulkee,

niihin nojaten mä nämä

syksyn laulut tein



Ja vaikka olen joskus vain väsynyt mies

Tahdon loppuun asti käydä koko tien

Siinä vahvistakoon mua se suurin

Joka kyllä tietää, mitä tiellä vaaditaan



Kai siksi tunnen ikävää, kun yhtään

sävelmää en täällä osaa lämmittää

En silti laulamasta laata, saata sillä

muustakaan ei lämpöä jää



Ei täällä ilmaiseksi saa, mitään siksi

suurinta näin ihmetellä jaksaa

Kun ilman syytä lahjoittaa, voiman jolla

tässä kylmyydessä taivaltaa



Ja vaikka...



Kai joskus meistä jokainen,

tarvitsee vahvistuksen

Sille että sentään ihmiseksi 

kelvollinen on

Vaikken sitä uskoiskaan,

enkä oppis luottamaan

Sinun edessäsi tuntea ei tarvis häpeää