Valo taittuu ikkunasta

sisälle mun lattiaan.

Saman ympyrän se kiertää

joka päivä uudestaan.

Se ei vaihdu vaikka vaihtuu

ympäriltä kaikki muu.

Mennyt huolettomuus haihtuu

Ja taakat pitkin selkää jakautuu.



Vaikka aikuiseksi muuttuu

palasensa halliten.

Silti yksi aina puuttuu

yhä syliin kaivaten.

Pienen pienen kyyneleen

huomaamatta pyyhkäisen

kun lapsi kertoo kirkkain silmin:

Pihalla näin enkelin.



Hetki hetken jälkeen painaa

syvempänä tietoisuus.

On hetket kaikki lainaa.

Ja tää pieni omaisuus

siihen nojaa niinkuin muutkin.

On hauraat tukipuut.

Mutta tyhjyys jäytää luutkin.

Kun se kuilun lailla eteen avautuu.



Vaikka aikuiseksi...



Aamulla se istui meidän autoon,

kun mentiin lumisateeseen.

Iltapäivän potki palloo nauroi viimaan pakkaseen.

Pieni alku vaahteran 

yössä kuuta kurkottaa.

´Ja kuva enkelin me tehtiin hankeen hohtavaan.



Vaikka aikuiseksi...



Vaikka aikuiseksi...