Musta auto yöttömässä yössä

lujaa viilettää,

pari peuraa Nilsiässä

jenkkipelin kromiin jää.



Kuljettaja Surmatsalo

peiliin salaa vilkaisee,

takana kuin Tauno Palo,

kyydittävä hymyilee.



Hän on Mooses Kotajärvi,

tukkijulli entinen.

Hehkuu turvonneena lärvi,

takaa sa-vu-la-si-en.



Hän reilu jätkä oli,

kerran kauan siitä on.

Muuttanutko himpun verran

miestä olis hommat herran?



Oi maaherra, oi maaherra.

Maaherra hervoton.



Sellutehtaan avajaisiin

viran vuoksi ajellaan.

Herra keksii: "Eikun naisiin

nopeasti poiketaan!"



Surmatsalo Suomussalmeen

tunnissa jo pyyhkäisee,

mummo luona kaurahalmeen

satovuotta arvailee.



Kotajärvi kysymättä

mummon ketoon kellistää.

Lähtiessään pussaa kättä;

herrasmiehen kuva jää.



Hän reilu jätkä oli,

kerran kauan siitä on.

Muuttanutko himpun verran

miestä olis hommat herran? (hehhehhee)



Oi maaherra, oi maaherra.

Maaherra hervoton.



Lääninpomo naukkaa juomaa,

tuhrii auton istuimen.

Edessä hän pirssin huomaa,

arvioi myös nopeuden.



"Surmatsalo, jumalauta!

Näätkö mitä minä nään?

Kaiva esiin paukkurauta,

tuo ei aja pitempään!"



Herralla on tehtävänään

ylläpitää järjestys,

siksi jääköön muille tänään

sel-lu-teh-taan vihkimys.



Hän reilu jätkä oli,

kerran kauan siitä on.

Muuttanutko himpun verran

miestä olis hommat herran? (hehhee)



Oi maaherra, oi maaherra.

Maaherra hervoton.



Vastuunalaiset työt ovat

rajummat kuin hakkuut kovat:

"Täs on päivän seminaari,

Surmatsalo etsi baari! (hehhehhehhe)"



Oi maaherra, oi maaherra.

Maaherra hervoton.



Oi maaherra, oi maaherra.

Maaherra hervoton.