Parempi on olla yksin vaan

kuin yksinäinen kahdestaan.

Parempi eksyä toisistaan

kuin itsensä kadottaa.

Parempi on olla itsekseen

kuin tulla sokeeksi toisilleen.

Helpompi lähtee ja levähtää

ennenkuin tulee pimeää.



Mut heti kun mä olen yksin

ikävä viiltelee.

Vielä kerran kahdestaan,

tämän yhden kerran vaan.



Neljä seinää saa yksin todistaa,

vaieten ne valvoo ja meitä tuijottaa.

Vesi hiljalleen hautaa kaiken alleen.

Neljä seinää valvoo, kun sinua suutelen.



Sinä saat minut uskomaan

etten pysty jatkamaan.

Sinua ilman ja yksinään

ois vielä pimeämpää.

Sinut tahdon unohtaa,

en enää osaa muutakaan.

Kertaakaan et enää saa

mun mieltä muuttumaan.



Neljä seinää saa yksin todistaa

toisenlaista yötä ja minua rauhoittaa.

Kun vesi hiljalleen sinut hautaa alleen.

Liian monta yötä mä sinua suutelin.



Neljä seinää vaan enää tuijottaa,

vaieten ne valvoo ja minua suojelee.

Kun vesi hiljalleen valuu yli menneen.

Odotan ja istun, veden ääntä kuuntelen.



Neljä seinää vaan enää tuijottaa saa,

varjoja ne kantaa, sinusta muistuttaa.

Neljä seinää saa yksin todistaa,

kanssani ne valvoo ja minua lohduttaa.



Neljä seinää yksin tietää.

Neljä seinää saa minut uskomaan:

seuraavana yönä veden pinta hiljenee.