Tunteina tumman yön, me taas kohdataan, 

öinen maa, piilottaa tunteemme varjoillaan.

Koskaan en itsellein, sua saa,

tiedän sen. Yöhön jää, hetket nää, kielletyn rakkauden.



Sen näki taivaan kultainen kuu, ei yksikään muu.

Tuulikin sen, ymmärsi vaieten. 

Sen näki taivaan kultainen kuu, sen naurussa suu, 

pilvistä katsoi siunaten rakkauden.



Tunteesta rakkauden, ei muut tietää saa.

Kuiskaillen, kerron sen, silloin kun nukkuu maa.

Syksyinen puistotie, on niin hiljainen. 

Varjostaan puut sen saa, kielletyn rakkauden



Sen näki taivaan kultainen kuu, ei yksikään muu.

Tuulikin sen, ymmärsi vaieten. 

Sen näki taivaan kultainen kuu, sen naurussa suu, 

pilvistä katsoi siunaten rakkauden.



Sen näki taivaan kultainen kuu, ei yksikään muu.

Tuulikin sen, ymmärsi vaieten. 

Sen näki taivaan kultainen kuu, sen naurussa suu, 

pilvistä katsoi siunaten rakkauden.