Hän, on valo aamu auringon,

ja kehä öisen kuutamon

ja joka hetki kaikki myös se mitä on



Hän, on sinitaivas rannaton

ja meren kultaa aallokon.

Sen sata kertaa kauniimmin,

kuin runon laulaa tahtoisin



Hän, on joka tunne lämpimin,

ja hymy taivaan enkelin,

kuin ikihohde timantin tai safiirin



Hän, on uni öisten haaveitten,

se mitä kaipaa ihminen.

Kun hänet sain niin tiesin sen - sain rakkauden



Hän, on ovi huomiseen ja elämään.

Tie yli tähtien ja sisimpään,

sen syvän tunteen sydän ymmärtää



Hän, on hyvä, kaunis, täydellinen

ja syke valtimon ja sydämen.

Vain hänet yksin, muita en mä nää



Hän, on valo aamu auringon,

ja kehä öisen kuutamon, 

ja joka hetki kaikki myös se mitä on



Hän, on sinitaivas rannaton,

ja meren kultaa aallokon.

Sen joka hetki ymmärrän,

ei ole muita – on vain hän



hän, on vain hän…