Yö tuikkii tähtineen

matkaa nyt yksin kylmään teen

huone hiljainen

aistii rakkauden

jonka nähdä sait silloin kerran



Muistan kun vannottiin

syleily tuo ei pääty kyyneliin

miksi rikoit vain

valan jonka sain

rikki repien mun maailmain



Verellä piirrän seinän huoneen sen

sydämeen särkyneen ja kuuntelen

ääniä suuren kaupungin

taas tahtoisin

sut vain takaisin



Verellä piirrän seinän huoneen sen

sydämeen särkyneen ja rakkauden

tajuan viimein päättyvän

mun luotain kun

on mennyt hän



Nyt aamun tähti vain

on yksin täällä minun seuranain

suljen kaihtimen

suojaan pimeyden

kietoudun kuin turvaa etsien



Verellä piirrän seinän huoneen sen

sydämeen särkyneen ja kuuntelen

ääniä suuren kaupungin

taas tahtoisin

sut vain takaisin



Verellä piirrän seinän huoneen sen

sydämeen särkyneen ja rakkauden

tajuan viimein päättyvän

mun luotain kun

on mennyt hän