Laiva lähtee rannalle jää neito suremaan

pois matkaavaa

Kaihoisasti katsoo purtta kauas kulkevaa,

pois kulkevaa

Haaveissansa uskonut ei että armaan vie,

aaltojen tie

Meri matkalaisen, liian levoton kai lie, aavalle vie



Rannallansa vaan, kultaansa neito odottaa

Kai merten myrskyt rantaan kantaa

Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan

Kun aallot onnen vain voi antaa



Talvi saapuu neito huomaa merten jäätyneen,

ve'een jäätyneen

Jäitä pitkin laiva tuskin rantaan saapunee,

niin tuumailee

Jäähän hakkaan reiän josta reitin hälle teen

Tien hälle teen

Ettei polkuansa estä vedet viilenneet,

tien hälle teen



Rannallansa vaan, kultaansa neito odottaa

Kai merten myrskyt rantaan kantaa

Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan

Kun aallot onnen vain voi antaa



Tietään raivaa ulapalle, tietään kotiin rakkaimmalle

Horisontit kauas kantaa

Vaan ei enää löydä rantaa



Haaveissansa vaan kultaansa neito odottaa

Kai merten myrskyt rantaan kantaa

Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan,

kun aallot onnen vain voi antaa

Laalalalaalalaala, laalaalaalaalaalaalaalaa,

laalaalalaalaalaaa, laalaalaalaa, laalaalaa