kaksi maata on niin erilaista 

toinen valosta veistetty on 

toisen niityille päivä ei paista 

on sen huoneissa yö loputon 

niiden välistä käy joki musta 

syvä niinkuin on äärettömyys 

siihen tuntenut oon kaipausta 

kun on sielua kalvanut syys 

ja nyt äärellä sillan, heikon ja hauraan 

pyydän sua auttamaan 



pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu 

kanna kun korteni maahan sortuu 

varjoista valoihin lentää anna 

siipien suojassa kanna 

sillä heikko on henkeni onnen orja 

temppeli sillä vain hento sorja 

kanssani kuljethan poikki tän sillan 

aamun ja viimeisen illan 



mä nään eessääni kastuneet laudat 

osa niistä jo katkennut pois 

joen kuohuissa kuolleiden haudat 

niiden luonako paikkani ois 

silmät suljen en katsoa saata 

kun ei rannalle toiselle näy 

eikä jalkojen alla oo maata 

minun askeleet orpoina käy 

ja nyt välissä synkän taivaan ja virran 

pyydän sua auttamaan 



pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu 

kanna kun korteni maahan sortuu 

varjoista valoihin lentää anna 

siipien suojassa kanna 

sillä heikko on henkeni onnen orja 

temppeli sillä vain hento sorja 

kanssani kuljethan poikki tän sillan 

aamun ja viimeisen illan 



ja kun silta se tuulessa keinuu 

olin valmis jo luovuttamaan 

tunsin kuinka sun sormesi tarttui 

käsivarteeni voimattomaan 

ja kun köydet mun sillan alta pois sortuu 

päästänyt et silloinkaan 



pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu 

kanna kun korteni maahan sortuu 

varjoista valoihin lentää anna 

siipien suojassa kanna 

sillä heikko on henkeni onnen orja 

temppeli sillä vain hento sorja 

kanssani kuljethan poikki tän sillan 

aamun ja viimeisen illan 



pidä kädestä kiinni 

pidä kädestä kiinni 

pidä kädestä kiinni