Silmät kiinni, tyhjä mieli 

yksin humisee 

ajatukset orvot eksyneenä 

harhailee. 

Missä linna menneisyyden, 

metsä lapsuuden. 

Koitan huutaa kadonneille, 

heitä kuule en. 



Kerran oli niityt joilla 

keijut karkeloi. 

Illan tullen uupuneena 

mukaan mennä voi. 

Siellä lauloi satakieli 

vajupillit soi. 

Tiesin tarkan reitin kuinka 

sinne päästä voi. 



Taa jäivät mansikkamaat 

ja ruostuneet haat, 

kun ratsuni lensi ylitse 

soiden, 

vettyneen maan,vei kaviot 

ilmaan laukatessaan 

Voi kuinka kultaisen laakson 

löytäisin taas 

kai vielä on paikka minulle, 

keskellä vehreyden 

Niin vapaa on lapsi laitumellaan 



Suossa ratsu makaa 

yli lennä enää ei 

HArmaat päivät huolineen 

kai siivet siltä vei. 

Käännyn märin jaloin 

joudun kotiin palaamaan. 

Kaukana niin kaukana 

tuo lapsuuteni maa 



Kuinka juosta uskaltaisi 

yli vettyneen, suon 

Kun ratsunikin sinne vajoo 

hiljalleen. 

Enää jaksa uskoa en, että unelmat 

jalat väsyneet yli soiden kantavat 



Taa jäivät mansikkamaat 

ja ruostuneet haat 

kun ratsuni lensi ylitse 

soiden vettyneen maan 

vei kaviot ilmaan laukatessaan 

Voi kuinka kultaisen laakson 

löytäisin taas 

kai vielä on paikka minulle 

keskellä vehreyden 

Niin vapaa on lapsi laitumellaan 



Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni 

Näytä linna, vie mut ylitse 

pimeän kuilun, 

takaisin lapsuudenmetsään 

juokse 



Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni 

lennä, hyppää rotkon ylitse, 

löydä jälleen tuttu polkusi tuo 



Taa jäivät mansikkamaat 

ja ruostuneet haat 

kun ratsuni lensi ylitse 

soiden vettyneen maan 

vei kaviot ilmaan laukatessaan 

Voi kuinka kultaisen laakson 

löytäisin taas 

kai vielä on paikka minulle 

keskellä vehreyden 

Niin vapaa on lapsi laitumellaan