Olen kulkenut ylen määrin

tuskin ymmärrän väärin

kotoani karkoituksen

elämäni tarkoituksen

ei ihmiset halua minulta mitään

tuuli puhaltaa ulkona itään

puhaltaa lunta mun sydämeen

mitä tahansa teen



Oon osa luonnollista karsintaa

osapuilleen täysi nolla

evoluution asteikolla

tolla asteikolla jolla

ei oo helppoa olla

silti kummasti laulattaa



Koska teen mitä teen

ja meen minne meen



Kello neljä asemalla

karvahattujensa alla kukin

omaten samalla lailla

ajattalevan päänupin



Joskus mietin mitä siellä pohtivat

pohtivat kai mitä tohtivat

välitä en vähempää

enkä katsele lähempää



Oon osa luonollista karsintaa

osapuilleen täysi nolla

evoluution asteikolla

tolla asteikolla jolla

ei oo helppoa olla

silti kummasti laulattaa



Koska teen mitä teen

ja meen minne meen



Pöydän alla joku lymyilee

joku joka minulle hymyilee

rapsii piikkejä kammasta

jo väännellen viimeistä hammasta



Se on elämäni joka on tukossa

siksi käännän avainta lukossa

ja olen pihalla koska siellä

mahtuu toivomaan

että jotakin tapahtuu



Oon osa luonnollista karsintaa...x2