Kävelen yksin pihalla, luurit päässä

Auringos, sateessa, loskas tai jäässä

Sanat pyörii mun mielessä ja pyrkii kuuluvii

Puhun itekseni on spittaus mun suurint huvii

Eikä kiinnosta muu ku oon mun ammatissa

En pysty olee sylkemättä ku jengi amiksissa

Mun intohimona on hoppi, näin on ollu pitkään

Eikä pysäytä mua luonnonvoimat tai mitkään

Seisoin veistoluokassa pöydäl ja puskin settii

Jengi ei ollu valmiin, mulle päin naamaa naurettiin

Elettiin varmaan baut seittemättä luokkaa 

Päätin etten luovuta, tää on mun suo ja kuokka 

Sitte tapasin hoon ja se valo muhun uskoo

Ja kattokaa meit nyt, tuhdisti takan kokemust on

Mä lupasin mun äidille et teen siit ylpeen

En osaa kirjottaa runoi mut osaan sylkee



Kerto:



Mä ilosta syljen, mä surusta syljen kun syljen,

ja joskus muutenvaan

Mä syljen missä vaan, syljen millon vaan,

mihin biittiin vaan ja mitä vaan

Mä ilosta syljen, mä surusta syljen kun syljen,

ja joskus muutenvaan

Mä syljen aina vaan, kenen kanssa vaan,

Ihan missä vaan ja tost vaan



Mä avaan sydämeni, mun kynälleni

Avaan ajatusvirran, taas tulee hyvä mieli

Istun kirjottaa, kielen kirvottaa

Tää antaa mulle enemmän ku mitä ottaa

Mä avaan suuni ja (sylkyääni) suoraan maaliin

Saken biitit toimii ku kankaan ja me tuodaan vaan

maali

Tää tyhjentää päätä, puhdistaa mieltä

Antaa voimaa ja raivaa agressiot tieltä



Niin paljo syljettävää et valuu suupielist

Vaik välil iljettävää sekä kaksmielist

Puhun faktoja, en huijaa

Ainoot ketkä ei meilläpäin sylje on muijat

Sata baarii ei oo viel mitää se vast lämmitellää

Friistailbätleis meille ei oo sanomista kellää

Mä spittaan spittaamisen ilost, oliks epäselvää

Sä poljet tandemis himaa, me melutaan ja 

syljeskellään



Kerto