Minä istuin kiitotien päähän.

Jäin ihmettä katselemaan.

Kone kaunis, kuin lentäjän luusta tehty,

yllytti moottoreitaan.

Minä ihailin villiä voimaa.

Minä nöyristä lapsista nöyrin.

Ja kun moottorit ampuivat sankarin matkaan,

jäin seuraavaa odottamaan



(chorus)

Minä olin lentäjän poika

Lähes sankari siis itsekkin

Vielä lentäisin korkeammalle kuin muut

Vielä isäänikin paremmin



Minä nukahdin hallien varjoon

unen kerosiinin katkuisen näin

minä näin lentäjän huimapäisen ja varman

syöksyvän ylöspäin

ylöspäin läpi pilvien peiton

kohti ilmailun historiaa

jetin siivillä kuohui auringon kulta

kun se irtosi otteesta maan



CHORUS



Solo



Lentokenttien aavoilla tuulee

niin kuin ulapalla aution maan

ja kiitotien päässä on taivaassa reikä 

ovi miltei mahdottomaan



CHORUS