keltaisena aamuna

tämän kaltaisena aamuna

kun huoneeni on kuollut

ikkuna sokea silmä vain

juuri ylle asetellut

vaatteet kovin väsyneet

ja kynä tylsä, lyhyt

käden jälki hataraa



niin usein petin itseni

liian monesti kaikki muut

liian usein pidin elämää

halpana syntymälahjana



nyt lumi peittää tienoon

tuonen lintu vaappuu virtaan

kylä hiljaa murenee

ympärillä kirkkomaan



tuuli tunkee käytävillä

takin läpi iholle

nojaa päänsä voimattoman

voimaa etsien

kuivat lehdet, lukematta jääneet

alla rapisee

kun kuljen läpi tyhjyyteni

tyhjän kaupungin



kirjaimet niin sekaisin

että luulevat itseään sanoiksi

vain sen seikan vuoksi ovat

vieretysten laulussa