nousee valo taivaanrantaan

kuin laulu suloinen

ja maailman mustat hampaat

ovat muistoa ja unta



pakkomielteen kudosta

kaikki sanat jotka lausuin

kunpa olisi ollut

käärmeenkieli pirunnyrkissä



hei, hei hei

tämän runon tahtoisin unohtaa



jokin vihan olento

raskain kuluin yli herkän maan

enemmän kuin koskaan olen

enemmän kuin tahtoisin



tuuli vakavana huokaa

tasangoilla kuutamo

vihmoo lainattua kultaa

veden tinapaperiin