Autereen hetkenä tehtaiden lomassa

istuimme katsoen varjojen tansseja.

Samoja satuja kaikille kerrotaan,

jotta ei yksikään loukkaisi jalkojaan.

Kätesi haluaa koskettaa kaikkea,

selvittää itsensä, hallita kaaosta.

Tähti, vain yksi, se kajastaa korkeella

sinnekin kerran on päästävä.



Ne jotka elävät ikuisesti ja ne jotka syntyvät uudestaan

Ne jotka syntyvät ikuiseksi ja ne jotka elävät hetken vaan



Samettipinnalla timanttineuloina

kiiltävät koneet ne samoaa taivaita.

Päivä on viimeinen, hetki on myöhäinen,

kultainen ilta kuin vanhassa kuvassa.

Istumme nurmella, pensaiden kukkia

leijailee tuulessa hentona lumena.

Pian on hämärää, maaulma hiillosta

hävitys puhaltaa muistomme tiehensä.



Piirretyt elämänpiirimme rajat

on vahvoilla väreillä mielemme kehikkoon.

Ilta on hellä ja totuus on raskasta,

pian on mentävä kauaksi niin.

Kasvojen välillä avaruus kaareutuu,

aika on harha tai erehdys, oikku.

Halua, tarvitse, pyydä tai vaadi

vain parhaansa tehdä voi jokainen.