Katu viettää alla jalan, kaupungit niin suljetut

niin suljetut kuin silmät asukkaiden mielisokeiden



Niiden karkeuksia kuunneltu on hyvä tovi, ikuisuus

jos on jossain vielä kauneutta, se löydy ei ponnistelematta



Ei ole turhia päiviä, tai jos on on koko elämä

niin turhaa, ettei sitä siedä ajatella tänään



Eikä liene rangaistus, jos käymme hetken yhtä matkaa

kun hirviöiksi paljastumme, onko hyvät päivät valhetta sittenkään



Vihollinen sielun tietää mihin lyödä syvät haavat

jotka eivät parane kuin hitaasti, niin hitaasti

jos ollenkaan



Rajattoman reunamailla, kulkureiteillä kohtalon

silmämme samaa ikiunta katsoo salain kalvamaa



Siis nost minut pystyyn, nosta, en itse pääse nyt

siis nosta pystyyn nostathan, vaikka katuisit myöhemmin



Käy tanssiin, käy uhmaan, ei pelko ole turhaa

on viimeinen ilta ennen syntiinlankeemusta