talviveden alla 

on hyvä palella

ja vielä kun olin elossa

luulin olevani oikeassa

luulin tuntevani pelon

ja maistaneeni verta

mutta kylmissäni parun

keskeneräinen jumala

suhteellinen aika

kestää liian kauan

kyllästynyt raakuuksiin

koska ne ovat tosia

luulin tuntevani pelon

ja maistaneeni verta

mutta kylmissäni parun

keskeneräinen jumala



manalainen



ne tulevat luisina rankoina

ovien suissa istumaan

ne tulevat laulaen äänellä

yhdeksän kuolemantaudin

armon asunnoilla

verivainioilla

katso minuun kun puhun

katso kuinka vapisen

ei ole tietä sisälle

ei tapaa tulla ulos

mutta on kaivo ja vesi

yllämme alttarivaatteet



manalainen



talviveden alla

on hyvä palella

ja vielä kun on elossa 

luulin olevani oikeassa

luulin tuntevani pelon