päivät, jolloin elämä on uhkaus, ei lupaus

mustat siivet yli taivaankannen ulottuu



päivät, jolloin elämä on kirous, ei lahja

sade kaatuu huulilleni raudankarvaana



kokoontukaa, lakeuden jumalat

Karjalan jumalat, Pohjolan pirut

Etelän lehtojen väkevät henget

Nälkämaan haamut ja haltijat



päivät, jolloin on maisema on naamio, ei paikka

pilvimarto mataa yli kuolleen kukkulan



päivät, jolloin kasvoilta ei löydy enää sanaakaan

ihon muuri murtuu piiritykseen kylmyyden