Valuu mustaa metallia 

seinät tässä huoneessa 

joka on laulun vankila 

ja kirjoitusten kehto 

sekaisinmeno on 

herrasmieslaji 

naurettavuuksiin asti 

ja silti se on totta niinkuin 

lapsen luottamus 



meidän leikkimme ovat niin 

vakavat 

niin vakavat ja kovat 



jokainen on käynyt siellä 

missä pää ja seinä kohtaa 

jokaista on nöyryytetty 

nerokkailla tavoilla 

ei tästäkään synny laulua, 

jota voisi hyräillä 

kun ajaa hymu naamalla 

jyrkännettä pimeään 



asiantilan ollessa tämä on syytä kääntää kylkeä 

ja luopua toivosta