Siinä unessa valvoin

ja minulla oli hopeinen haarniska

seisoin varjona vuorella,

auringon kirkkaus otsallani ja maa

oli uusi ja valmis.



Siinä unessa lensin

haukkana lumisten vuorien ylitse

sydän tulvillaan kipua

jota juuri hylätty tuntee ja maa

oli vanha ja hauras.



Kivihuoneen lattialla

istuu nuori Alexandra

keinuu hiljaa ees ja taas,

suojaa käsin lintuaan.

Minä sanoin heille:

"tulkaa myöhemmin jos ollenkaan".

Minä sanoin heille

mitä kohta tulee olemaan.



Siinä unessa itkin,

poltin maahan kaupungin

kuten minun käskettin,

kuten mittani määrää ja maa

oli uusi ja valmis.



Siinä unessa heräsin

näin Luojani kasvoista kasvoihin.

Enkä laulanut enää,

en enää nostanut ääntäni ja maa

oli vanha ja hauras.



Suruhuoneen seinustalla

pölyttyvät kuvat nukkuu,

katsoo hiljaa uniaan,

muistamatta rakkaitaan

Hän herää päivemmällä,

sukii käsin hiuksiaan.

hän herää päivemmällä,

unohtamaan haamujaan.