Kuolon tiellä kulkevalle kaikki kaunis katoaa

Yön varjot raiskaavat päivänvalon taivas päälle putoaa

Välähdys on elämämme, aika tietää kuolemaa

Se hiljaa hiipii, voimat kerää, taudit kylvää, tuhoaa

Verestä ja kyyneleistä kasvoi siivet vihan

On aika nousta vapauteen, unohtaa aika menneisyyden



Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo

Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa

Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon

Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton



Yli vuorien ja kosmosten, läpi myrskyjen kaaoksen

Kasvot kauniit pirstaleiksi repii mielen tuskan tukahduttaa



Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo

Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa

Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon

Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton



...viimein koittaa aika uusi tuon puolen syvan ja pimean...



Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo

Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa

Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon

Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton



Paluu elämään on mahdotonta ja taistelu on turhaa

Viattomuuden löytäminen harhaako vai matkan pää

Kuolonhiljaisuus pysähdyttää, hetki mitä ei ymmärrä

Aika on tämä jossa elämme hetki johon kuolemme



Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo

Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa

Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon

Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton



...viimein koittaa aika uusi tuon puolen syvan ja pimean...