Suuren pimeyden varjo on laskeutunut ylle pyhien kirkkojen, 

kun Saatanan mustin siivin saavuimme maillenne. 

Nyt iskemme kirkkonne tuleen. Nauraen katsomme kun pyhÃÆ'¤t alttarit mustuvat, 

kun lieskat lyÃÆ'¶vÃÆ'¤t kristuksen kuvaan polttaen sen unohduksiin ikuisiksi ajoiksi. 

Kun kalpeat kyyneleenne vierivÃÆ'¤t me iskemme teidÃÆ'¤t maahan. 



Olemme nousseet sotaan valon jumalaa vastaan. 



Te sÃÆ'¤ÃÆ'¤littÃÆ'¤vÃÆ'¤t surkimukset jotka polvillanne itkien 

kaivatte tuhkasta kadonnutta hyvyyttÃÆ'¤ toivotte pian herÃÆ'¤ÃÆ'¤vÃÆ'¤nne unesta. 

Mutta katsokaa sillÃÆ'¤ tÃÆ'¤mÃÆ'¤ ei ole unta. 

Tunne kuinka roihuava kirkkosi lÃÆ'¤mmittÃÆ'¤ÃÆ'¤ rumia kasvojasi. 



YÃÆ'¶n tyhjyydessÃÆ'¤ tuuli ulvoo susien ÃÆ'¤ÃÆ'¤nin raunioissa palaneen kirkon. 

Puhaltaen unohduksiin kaiken sen hÃÆ'¤peÃÆ'¤n jonka kerran rakensitte. 

Ja niin on oleva ettÃÆ'¤ vielÃÆ'¤ kerran tulevat liekit nousemaan. 

Mustempana ja uljaampana kuin koskaan.