...Ja polku avautui metsän keskelle

kuulin kuinka pimeys kutsui minua

hiljaa se kuiski, salaa vietteli,

sieluni täytti voimalla, mieleni ajatuksilla


Poissa ovat inhimilliset tarpeeni

Olen jättänyt ihmiskuoren taakseni

Hylännyt humanistiset aatteenne

Olen sulautunut pimeyteen, yhtä yön kanssa


...Ja valo kuoli jäljessäni

kaikki elollinen kuolee missä kuljenkaan

Vain ulvovat sudet seuraavat minua

Kun kuljen polkua kohti

yön valtakuntaa


Poissa ovat kaikki estoni

Olen jättänyt ihmiskuoren taakseni

Normaaleiden ihmismatojen typeryyden

Olen sulautunut pimeyteen

Olen Peto!


Tunnen jäätävien tuulien puhalluksen kasvoillani

Kun astun porteista Tuonelan

En ole enää ihminen,

olen noussut kaiken sen yläpuolelle

Olen yhtä yön kanssa