SUN LUOKSES IKÄVÄ ON



Merituuli suolaisen tuoksun

takaa aavojen rannalle tuo

vielä muistan vereni juoksun

kun sä saavuit illoin mun luo

oli rakkautemme silloin nuori niin

eikä rajoja löytynyt unelmiin

halki tuhansien toiveiden ihmemaan

se meitä kuljetti mukanaan



Sun luokses ikävä on

niin ikävä etten kertoa voi

kuinka sisälläni suunnaton

yhä kaipuu salamoi

Sun luokses ikävä on 

niin ikävä etten rauhaa mä saa

ja tuntuu kuin mahdoton

oisi aamua aloittaa



Katson saapuvaa laivaa

sekä laineita rinnalla sen

monen lauseen tarkoitus vaivaa

yhä mieltäni haavoittaen

ehkä rakkautemme siivet sittenkään

meitä kauas ei saaneetkaan lentämään

meri välillämme kuohuen kertoo sen

kun sitä katson taas vaieten



Sun luokses ikävä on

niin ikävä etten kertoa voi

kuinka sisälläni suunnaton

yhä kaipuu salamoi

Sun luokses ikävä on 

niin ikävä etten rauhaa mä saa

ja tuntuu kuin mahdoton

oisi aamua aloittaa



Sun luokses ikävä on

niin ikävä etten rauhaa mä saa

ja tuntuu kuin mahdoton

oisi aamua aloittaa