Mä luin Einoa kesällä kerran

Kun sun hahmosi vedessä näin

Unen rannalla päivässä herran

Kuulin äänesi mereltä päin

Tuuli kääntyi viileäksi

Nosti aallot kallioon

Jotain tiesin päättyväksi

Luisin epätoivoon

Sillä hetkellä mä tiesin: täältä poissa oot

En koskaan enää saa sun ihoasi koskettaa



refrain:

On linnut luomensa sulkeneet

Rannoillaan virva tuhkaksi hiipunee

Koskettaa, kaipuun säikeet on kirvonneet

Rannoiltaan laivat matkalle lähteneet



Taivas viskoo jo talven lunta

Onnen haudalle kukan mä vien

En oo nähnyt mä kesästä unta

Hanki sulki sen suvisen tien

Aika kelloissa kun siirtyy

Lumen alta paljastuu

Nimes kultaisena piirtyy kiveen kaiverrettuun

Liekki lyhdyssäni syttyy, tiedän, että tässä oot

Mä jossain vielä saan sun ihoasi koskettaa



refrain



Koskaan en enää mä saa... koskettaa



refrain