laskeutuu kädelle, lukkiutuu iholle

ja mä nään kuvani muuttuvan ehjäksi kasvoilla sun

haurauteen maalatun

uskouduin sinulle, lupauduin matkalle

ja mä näin renkaina silmies pinnalla toivoni mun

pelkoihin peilatun



jos kolmesti sut kieltäisin

jos uskoni heikko minut syliinsä saisi

nimesi muiston jäädyttäisin

mieleni musta jos ei vapahtaisi

vieläkö silloinkin olisit mun

(vieläkö silloinkin)



turvaudun itseeni, sulkeudun kuoreeni

ja mä nään kätesi viivojen kilpeeni kaivertuneen

uskallan uudelleen



jos kolmesti sut kieltäisin

jos uskoni heikko minut syliinsä saisi

nimesi muiston jäädyttäisin

mieleni musta jos ei vapahtaisi

vieläkö silloinkin olisit mun

(vieläkö silloinkin)



sinusta sinuun vie kaikki polkuni

silti en löydä karttani reunalta pois

enkä pyydä neuvoa vaikka mä tiedän se luoksesi tois



jos kolmesti sut kieltäisin

jos uskoni heikko minut syliinsä saisi

nimesi muiston jäädyttäisin

mieleni musta jos ei vapahtaisi



jos kolmesti sut kieltäisin

jos uskoni heikko minut syliinsä saisi

nimesi muiston jäädyttäisin

mieleni musta jos ei vapahtaisi

vieläkö silloinkin olisit mun

(vieläkö silloinkin)

vieläkö silloinkin olisit mun