Jos jätän muovipussin lattialle pyörimään,
Siihen se jää, kunnes itse noukit sen talteen.
Jos saan sinulta hedelmän, vaikka kuoritun,
Ensin se jää syrjään, lopulta syömättä kokonaan.
Lupausten tärkeysjärjestykseen ei ole selvää, ei
Mitään tuntumaa

Ja näin vähitellen jälkiä jättäen katoan maailmasta.
Ja näin vähitellen jälkiä jättäen katoan maailmasta,
Jonka varjot lyhenee ja palaa puhki,
Jälkikuva luomilla viivähtää
Aurinko on kaikennäkevä tähti,
Jota me vain emme pysty näkemään

Rikos on vanhentunut, en voi jäädä tullissa jumiin.
Mieli on pirstoutunut, en voi kertoa satua loppuun.
Jokaisella on vainajansa, kynttilää en syttymään saa,
Ei siihen liity mystiikkaa, jos kerran innostuu: että
Maailma toisin asettuu ja tuntee sopivansa kuvaan,
Kun näkee kudonnaisen kätketyn kääntöpuolen.

Ja näin vähitellen jälkiä jättäen katoan maailmasta.
Ja näin vähitellen jälkiä jättäen katoan maailmasta,
Jonka varjot lyhenee ja palaa puhki,
Jälkikuva luomilla viivähtää
Aurinko on kaikennäkevä tähti,
Jota me vain emme pysty näkemään

Jos olet opettaja, pysy koskemattomana.
Jos olet lahjoittaja, pysy tuntemattomana.
Jälkeeni tuleville hakkaan pilkan ohittamiini
Puihin kadotessani umpimetsään.

Ja varjot lyhenee ja syvenee,
Jälkikuva luomilla viivähtää.
Aurinko on appelsiini lasin alla,
Jota ei voi koskettaa.