Ilmassa on ruudin katkua 

sokeana kuljen savun seassa 

pääni painaa,nuolen haavoja 

vasta savun hälvettyä tajuan 

näky mieleen painuu 

ikuisiksi ajoiksi. 



en unohda heidän kasvojaan 

en ikuisuuden huutojaan 

siksi vaadin yhden lupauksen 

lupaa etten pääse taivaaseen 

vaan sinne minne ansaitsen. 



kuvajainen lähteen pinnalla 

sieltä katsoo kalmankalpeina 

kasvot tappajan ilman ylpeyttä 

synnintahrat koetan häivyttää 

muistot vain vahvistuu 

joka yö yhä pahemmin 

syvälle ne tatuoituu 

ikuisiksi ajoiksi. 



en unohda heidän kasvojaan koskaan 

en ikuisuuden huutojaan milloinkaan 

siksi vaadin yhden lupauksen 

lupaa etten pääse taivaaseen 

vaan sinne minne ansaitsen. 



joskus aikani koittaa 

silloin pitkästä aikaa 

avaan tämän vanhan rasian 

syyllisyyteni painavan 

punaisesta sametista 

sieltä laitan ristin kaulaan 

se ei tarkoita kuitenkaan, 

että anteeksi antoa kaipaan. 



en unohda heidän kasvojaan, 

enkä ikuisuuden huutojaan 

vaikka risti kaulassa kuljen 

lupaa etten pääse taivaaseen 

vaan sinne minne ansaitsen. 



kun matkani alkaa 

mitä mä toivon niin 

nyt matkani alkaa 

risti kaulassa helvettiin.